Live At The Cathedral Crypt In Helsinki, VHS

Sanat

Adam

Istuu Adam loisteessa kuun
alla hyvän- ja pahantiedon puun
Jos tästä syön kaiken tietää saan
ei kukaan kuole makupalastaan

Etäämmällä Eeva katselee
miehensä syömään houkuttelee
Hedelmä maistuu suussa Adamin
totuus onkin mitä kamalin

Alaston ihminen
edessä Jumalan silmien on
alaston ihminen

Kuulin askeleesi ja pelkäsin
olen alasti ja siksi lymysin
alla lehtien sekaan heinien
katsettasi minä pakenen

Minunkin tekoni hän tietää tarkalleen
minne ikinä kuljen minne meen
Hänen katsettaan ei pysty kukaan
minkään suojaan pakenemaan

Alaston ihminen
edessä Jumalan silmien on
alaston ihminen

Jokainen etsii

Jokainen etsii, jokainen rakentaa
siltoja ja teitä
Jokainen kyselee kysymyksiä
joita on pakko kysyä
Tuntematon viehättää
pelottaa ja kutsuu
Jokainen uskoo johonkin nimeen
ja johonkin voimaan

Mutta Jeesus sanoo:
“Jolla ei ole Poikaa
sillä ei ole Isäkään”
Jeesus sanoo:
“Minä olen tie
eikä muuta tietä ole”

Nämä sanat seisovat kiveen hakattuna
jakavat ihmisiä kahteen leiriin
Joku löytää levon sielulleen
joku niitä kiroaa

Jokainen tietää hetken tulevan
kun maa palaa maahan
Jokainen turvaa johonkin nimeen
ja johonkin voimaan

Mutta Jeesus sanoo:
“Jolla ei ole Poikaa
sillä ei ole Isäkään”
Jeesus sanoo:
“Minä olen tie
eikä muuta tietä ole”

Jalat rakoilla

Mitä mä saan jos lähden Jeesusta seuraamaan
Menestystä kaipaan lähden jos sitä saan
Jos Jumala saa kuljettaa
onko sitten helpompaa
Jos tahtoo eroon murheistaan
kannattaako sijoittaa

Täällä maanpäällä murhe mustaa kulmiaan
Se lämmittää jäällä se jakaa turmiaan
Ooo mustaa kulmiaan ooo jakaa turmiaan

Rahalla ostetaan ruokaa
joudut kaiken maksamaan
Jos sä olet työtön sulla ei oo varaa
Ei elämä sua säästä, ei päästä helpolla
Jos aiot maaliin päästä on jalkas rakoilla

Täällä maan päällä…

Syyllisenä syntyneen Jeesus hoitaa armollaan
haavoitettuun sydämeen elämän lahjoittaa
Ei luvannut helppoa elämää Jeesus omilleen
sen läpi joudut kulkemaan vaan yksin et sitä tee.

Täällä maan päällä…

Paholaisen kehtolaulu

Nuku vähän nyt
lepää älä itseäsi rasita
eikö kuninkaasi tullutkaan
en nähnyt häntä täällä tänä iltana

Nuku vähän nyt
joku sanoo, että aamu tulee
ja oikea lopullinen tuomio
jaksatko rakentaa sen varaan

Minä vien sinut huomenna vuorille
annan sinulle kaupungin
saat käsiisi kultaiset renkaat
ja avaimet ihmisten sydämiin
teen sinusta nuoren ja voimakkaan
opetan kaikkein tärkeimmän
minä vien sinut huomenna vuorille
Hän ei uhmannut kuolemaa

Nuku vähän nyt
joku hukkuu, onko sillä väliä
opit sekoittuvat toisiinsa
kaikki uskoo kuka mihinkin

Nuku vähän nyt
älä itseäsi rasita
helppoja ja suloisia unia
kaikkialla nyt nukutaan

Minä vien sinut huomenna vuorille
annan sinulle…

Minä kuulin

Tämä elämisen jano
syvältä kaivaa
tämä tyhjä astia
kaipaa täyttäjää
tämä maa on kova
alla taivaan
tämä sokea kaipaa
tien näyttäjää

Minä kuulin hyvän paimenen äänen
Hänen sanoissaan on elämä

Tämä syyllisyys
nämä polttomerkit
omassatunnossa
etsii armahtajaa
kuka voisi pyyhkiä
tämän kaiken pois
kenellä on valta
anteeksi antaa

Minä kuulin hyvän paimenen äänen
Hänen haavoissaan on elämä

Mihin minä menisin
ketä kuuntelisin
puhujia riittää
loputtomiin
hän saapui köyhään
ja pimeään taloon
ja valo oli tullut
jäädäkseen

Minä kuulin hyvän paimenen äänen
Hänen haavoissaan on elämä

Samalla viivalla

Samalla viivalla kerjäläiset
samalla viivalla ruhtinaat
samalla viivalla yksinäiset
ja noiden juhlien kuninkaat

Samalla viivalla langennut nainen
ja pikku pappilan pellavapää
samalla viivalla on kuolevainen
jokainen ja siihen jää

Eikä yhdelläkään ole sisällä pään
tikkaita taivaaseen
Eikä yhdelläkään ole sydämessään
puhtaita komeroita näyttää luojalleen

Samalla viivalla mies musta
samalla viivalla valkoinen
On koko maailma lankeemusta
täynnä sä tiedät sen

Samalla viivalla voittajat nuoret
samalla viivalla harmaapäät
kun riisutaan kaikilta kuoret
sä tiedätkö mitä jää?

Eikä yhdelläkään ole sisällä pään…

Näin kun hänet tuotiin

Näin, kun hänet tuotiin
hän kolmas oli tuomittu
sai paikan keskimmäisen
kun ristit pystytettiin

Ja veriset näin haavat
näin ruoskan jäljetkin
hän osakseen sai pilkan
kuulin naurun ihmisten

Tuskan niin suuren
näin hänen kasvoillaan
sitä naulat ei aikaan saaneet
eikä piikkikruunu orjantappurain

Vaan rakkaus, joka häntä johti
vei tiensä tuskihin
hän anteeksi tahtoi antaa
vaikka riippui ristillään

Auringon taa pilvein
näin viimein häipyvän
maa peittyi pimeyteen
ja kalliot järkkyivät

Isäni, Jumalani
miksi hylkäät poikasi
näin ristiltään hänen kuulin
huutavan tuskissaan

Jälkeen helluntain
sen vihdoin ymmärsin
miksi Isä hänet hylkäs
ja antoi kuolemaan

Nyt tiedän sen
ilman tuskiaan
en pääsis eloon iäiseen
vaan hyljättynä Isän edestä
joutuisin poistumaan

Kevät 0033

Kuinka paljon kipua
kuinka paljon pahaa
kuinka paljon syntejä
Hän kantoi harteillaan

Keskellä pilkan
Hän kesti kiusauksen
otti vastaan iskut
murtui ristille

Maailman kärsimyksen määrää
emme pysty laskemaan
murheen jonka tuotamme
Hän tuli maksamaan

Hän tiesi heikkoutemme
katsoi sydämeen
siksi tuli luoksemme
osti itselleen

Maailman kärsimyksen…

Niin alhaalla ei kukaan kulje

Niin alhaalla ei kukaan kulje
ettei siellä Jeesus ois
Ei ketään Hän luotansa sulje
eikä karkoita yhtään pois

Maan alimpiin paikkoihin astui
Hän kantaen ristiään
ja viittansa verehen kastui
repi piikit ne puhtaan pään

Niin alas vei polkunsa mainen
tuo tuskien raskas tie
kuin missä vain syntinen nainen
sekä ryöväri yössä lie

Ei kieltäjän kurjankaan kohtaa
Hän vältä vaan luokseen käy
ja rakkaus silmistään hohtaa
eikä kostoa vihaa näy

Ja alemmas vieläkin tulla
Hän tahtois jos siellä ois
joku tunnolla haavoitetulla
hänet korjaisi taltehen

Jos mieles on tyyni

Jos mieles on tyyni, kuin keväinen sää
on helppo sinun silloin kitaraasi virittää
ja laulaa se laulu, luojaasi ylistää
kiittää häntä siitä, että saat elää

Jos sun sydämes huokaa ja et unta saa
ja sun onnesi on palasina pitkin maailmaa
hän sun vierelläs kulkee vaik’ et
huomaisikaan
voit luottaa lupaukseen
hän ei hylkää milloinkaan

Hallelujaa

Hänen valtaistuimensa se pysyy ainiaan
hänen kuninkuutensa ei ole päältä maan
yhä huuto kuuluu paimen etsii lammastaan
tuhlaajapoikaa yhä isä odottaa

Hallelujaa

Anna sataa

Sydämen kylmenneen
lämmittää uudelleen
rakkaus Jeesuksen
Polulta poikenneen
matkalle uupuneen
Hän vie perille

Hän kylvää kalliolle
kylvää aitovierille
kylvää pelloille
Toiset kuivuu
toiset tukehtuu
toiset hedelmiä notkuu

Hän antoi itsensäkin
että mä eläisin
Saat elää sinäkin

Hän maksoi kalliisti
vuodatti verensäkin
sinunkin puolestasi

Anna sataa sydämeesi
valon loistaa huoneeseen
Hän tulee vieraaksesi
Kauan sitten kadonneen
Hän ottaa omakseen
Kauan sitten kadonneen
Hän ottaa omakseen

Sydämen kylmenneen
lämmittää uudelleen…

Anna sataa sydämeesi…

Vie perille

Kylmän aamun jälkeen
on vaikeaa aloittaa
sinä lasket minulle
päivän matkan kerrallaan

Voin uskoa vain sinuun
Herra minne menisin
tämän kuivan maan keskellä
keneen kiinni tarttuisin

Vie minut perille
suo nähdä kasvosi
muistoja vain ovat silloin
kaikki murheeni
kaikki murheeni

Polku kuoppainen
kolhii kulkijaa
sinä kannat matkalla
ja tuet horjuvaa

Vie minut perille
suo nähdä kasvosi
muistoja vain ovat silloin
kaikki murheeni
kaikki murheeni