Pro Fide
Pro Fide:
Jarkko Ikonen – rummut
Lauri Heimonen – basso
Markus Ikonen – kitara, taustalaulu
Ossi Mäki-Reini – laulu, kitara
Tuomo Komonen – koskettimet, taustalaulu
Tuotanto, äänitys, ohjelmointi ja miksaus: Henrik Sirelä
Masterointi: Henkka Niemistö
Kannet: Sakari Nordman
Valokuvat: Taina Renkola
Kappaleet
1. Kyl me Jeesuksesta lauletaan
2. Maailmanpyörä
3. Barabbaan laulu
4. Näin kun hänet tuotiin
5. Jotain suurempaa
6. Sattumaa
7. Syliin
8. Rakasta mua
9. Tiputa iloos
10. Ristin luona
11. Koditon
Sanat
Kyl me Jeesuksesta lauletaan
1. Piet. 3:14-16, 2.Kor. 4:5-7
(säv. & san. Markus Ikonen)
Kyl me Jeesuksesta lauletaan,
vaikka maailma tahtoo vaientaa.
Me lauletaan. U-u-u-u-uu.
Lainaat mun puhelinta,
kysyt miksi siinä on tuollainen tarra.
Kehtaanko kertoo, että
uskon noihin sanoihin: “Jeesus on Herra”.
Sun pilkkaavan odotan,
mut siirrytkin juttuun uuteen.
Lisää kertoa haluisin,
vaan pelkään tarttuu tilaisuuteen.
Muistan oli niin siistii,
kun tilkkutäkkii laulettiin.
Silloin huusin iloni maailmaan,
siitä tarra onko jäljellä vaan?
Kyl me Jeesuksesta lauletaan,
vaikka maailma tahtoo vaientaa.
Me lauletaan. U-u-u-u-uu.
Kyl me Jeesuksesta lauletaan,
saa valonsa meissä vaikuttaa.
Me lauletaan, U-u-u-u-uu.
Istutaan luennolla,
luetaan tän maailman uskonnoista,
sä yllättäen kuiskaat,
voisko olla niin, että taivas on totta?
En sanoja suusta saa,
mut hymyillen silti nyökkään.
Nyt rukoilen hiljaa vaan
ja toivon että siellä nähdään.
Muistan oli niin siistii,
kun tilkkutäkkii laulettiin.
Silloin huusin iloni maailmaan,
siitä tarra onko jäljellä vaan?
Kyl me Jeesuksesta lauletaan…
Maailmanpyörä
Jes. 55:9, 1 Aik. 29:11-12
(säv. Markus Ikonen, Ossi Mäki-Reini, san. Ossi Mäki-Reini)
En voi käsittää, ymmärrykseni jää
Susta valovuosien päähän suosien
ihmislogiikkaa.
En voi ymmärtää, miksi rellestää
meidän täällä annat, vaikka kannat
vallan valtikkaa.
Kannat valtikkaa.
Mä nään vain pienen hiukkasen
ja Sinä koko suuren kuvan.
Maailmanpyörä pyörii kierroksen
vain, jos Sinä annat luvan.
En niin kauas nää, ett’ voisin ymmärtää.
Omaan viisauteen pettyy ja voimat ehtyy.
Vain usko yksin jää.
Usko yksin jää.
Mä nään vain pienen hiukkasen…
Barabbaan laulu
Luuk. 23:13-24
(säv. & san. Mikko Kuustonen)
Hänet nään ja alas painan pään.
Tahtoisin pois ja kuitenkin tähän jään.
Ristit nuo niin kylminä kohoaa,
keskeltä kansan, joka kuolemaa odottaa.
Miksi hän, jonka kädet puhtaat on
sovittaa saa murhaajan tuomion?
Viattoman ajoivat kuolemaan,
ja päästivät minut, Barabbaan.
Ylleni kaareutuu
varjo teloituspuun.
Tässäkö ties – Nasaretin mies?
Kuninkaan sinun sanoivat olevan.
Kruunusi raskaan, näen haavan painavan.
Aavistan, mitä tuskasi on.
Kärsiä saitko vieraan kohtalon?
Silmäni suljen ja ruumiini ristillä nään.
Syvällä tiedän: en ansaitse enempää.
Kun kasvoni nostan ja uskallan katsomaan,
sinut nään – ja minä elää saan.
Ylleni kaareutuu…
Näin kun hänet tuotiin
Luuk. 23:32-24:8
(säv. & san. Pauli Tuohioja)
Näin, kun hänet tuotiin,
hän kolmas oli tuomittu.
Sai paikan keskimmäisen
kun ristit pystytettiin.
Ja veriset näin haavat,
näin ruoskan jäljetkin.
Hän osakseen sai pilkan.
Kuulin naurun ihmisten.
Tuskan niin suuren
näin hänen kasvoillaan.
Sitä naulat ei aikaan saaneet,
eikä piikkikruunu orjantappurain.
Vaan rakkaus, joka häntä johti
vei tiensä tuskihin.
Hän anteeksi tahtoi antaa
vaikka riippui ristillään.
Auringon taa pilvein
näin viimein häipyvän.
Maa peittyi pimeyteen
ja kalliot järkkyivät.
“Isäni, Jumalani,
miksi hylkäät poikasi?”
Näin ristiltään hänen kuulin
huutavan tuskissaan.
Jälkeen helluntain
sen vihdoin ymmärsin,
miksi Isä hänet hylkäs
ja antoi kuolemaan.
Nyt tiedän sen:
ilman tuskiaan
en pääsis eloon iäiseen,
vaan hyljättynä Isän edestä
joutuisin poistumaan.
Jotain suurempaa
Matt. 6:25-34; 13:44-46
(säv. & san. Markus Ikonen)
Selaan kuvavirtaa,
jota puhelin mulle suoltaa.
Minä sitä, minä tätä,
älä tykkäämättä jätä,
sisälläni ääni huutaa.
Miten kahlittu olenkaan
muihin itseäni vertaamaan.
Esittää en enää jaksa,
oisko liian uskaliasta,
itseni olla vaan.
Luojani auta sinuun katsomaan,
jotta silmäni aukeaa.
Vain Sinä voit saada uskomaan,
tällaisena minäkin kelpaan.
Jatkuvat suorituspaineet,
mieltä painaa, voimat hukkaan.
Vielä sitä, vielä tätä,
on pakko vaan pärjätä.
Entä jos en onnistukaan?
Ja mä tahtoisin omistaa
levon, rauhan ja olla vaan,
sitä mitä Sinulle oon,
tai elämäni ainoon,
päädyn tuhlaamaan.
Luojani auta sinuun katsomaan,
jotta silmäni aukeaa.
Vain Sinä voit saada uskomaan,
tällaisena minäkin kelpaan.
Luojani auta sinuun katsomaan,
jotta silmäni aukeaa.
Sillä Sinä voit saada tuntemaan,
olen jotain suurempaa.
Sinä etsit minut,
niin kuin helmen kallisarvoisen.
Olet huolehtinut,
oon sun aarre, vaikka uskois en.
Luojani auta sinuun katsomaan,
jotta silmäni aukeaa.
Vain Sinä voit saada uskomaan,
tällaisena minäkin kelpaan.
Luojani auta sinuun katsomaan,
jotta silmäni aukeaa.
Sillä Sinä voit saada tuntemaan,
olen jotain suurempaa.
Vain Sinä voit saada tuntemaan,
olen palanen suurempaa.
Sattumaa
1. Moos. 1, Ps. 139:13-18
(säv. & san. Markus Ikonen)
Ei, ei mulle selitys riitä,
että kaikki alkoi siitä,
kun sattumalta vaan
tyhjyyteen tupsahtaa
tähdet, aurinko ja maa.
Ei, en totuutta siinä nää,
että ilman tekijää
olisi mahdollinen
elämämme merkillinen,
yksityiskohta jokainen.
Ei ole sattumaa, että täällä elää saan.
Päivä jokainen on lahja ihmeellinen.
Ei ole sattumaa, että kaipaan
oppia Luojani tuntemaan.
Hei, kun katson sinua silmiin,
näen luomuksen niin kauniin.
Ei lyönyt tekijä merkkiään,
antoi kaipuun sisimpään,
merkitsi tien ja määränpään.
Ei ole sattumaa…
Kuka sieluuni puhalsi hengen, (jos ei ole Jumalaa)
antoi tuntevan sydämen? (jos ei ole Jumalaa)
Kuka uskon palavan lahjoittaa, (jos ei ole Jumalaa)
jos ei ole Jumalaa? (jos ei ole Jumalaa)
Ei ole sattumaa…
Syliin
Ps. 91, Room. 8:37-39
(säv. & san. Markus Ikonen)
Niin on vaikeaa olla taas,
en sanotuksi saa, ahdistaa.
Ei näy haavaa, mut sattuu,
sisintäni kuristaa.
Ja mä pelkään vaan rajaa hulluuden.
Entä jos milloinkaan tästä pääse en?
Luhistun kasaan, oon yksin,
kykene en muuttumaan.
Huutaa, sisällä ääni huutaa,
sydän vapautta janoaa.
Päästä tästä helvetistä,
syliin, jossa levätä saa.
Syliin, syliin, syliin,
jossa levätä saan.
Miksi tuntea en saa iloa,
vaikka mä roikkua koitan mukana?
Kuulen vain toisten naurun
etäisenä kumuna.
Yhtään enempää kuin vain hengittää,
juuri nyt jaksa, en voitko ymmärtää?
Vajota uneen tahdon,
rauhaan mut jättäkää.
Huutaa, sisällä ääni huutaa,
sydän vapautta janoaa.
Päästä tästä helvetistä,
syliin, jossa levätä saa.
Syliin, syliin, syliin,
jossa levätä saan.
C-osa
Ethän näin Luojani
toivoani tuhoa,
kaipaa mun sieluni,
vapautuksen tuloa.
Lupaukses salattu,
kirjoihin kirjattu,
et verellä Kristuksen
on mun sydän suojattu.
Syliin, syliin, syliin,
jossa levätä saan.
Rakasta mua
Joh. 13:36-38; 21:17, Hes. 11:19
(säv. Markus Ikonen, san. Markus Ikonen, Ossi Mäki-Reini)
Onko vika vain sisällä pääni
Yritinhän kaiken sen
minkä luulin tähän elämääni
tuovan muutoksen
Nyt jäljellä on vain
tää tunne pettymyksen
tunne pettymyksen
Enhän voi sitä tunnustaa
en tätä hallintaani saa
En löydä voimaa muuttavaa
voimaa muuttavaa
Joko voisin luovuttaa
väsynyt oon pakenemaan
väsynyt oon pakenemaan
Rakasta mua
kun itsestäni pidä en
Rakasta mua
kun toivoa mä tarvitsen
Rakasta mua
ota pois kaikki entinen
mä tahdon uuden sydämen
Rakasta mua
Rakasta mua
Rakasta mua
sylissäs kiinni pitäen
et irti pääse enää en
Rakasta mua
Rakasta mua
Rakasta mua
sylissäs kiinni pitäen
et irti pääse enää en
Rakasta mua
Yhä kierrän tätä ympyrääni
vaikka enää tahtois en
Liian syvälle mun sisinpääni
sanat iskee syytösten
Ja jäljellä on vain
tää tunne pettymyksen
tunne pettymyksen
Jos rakkautesi saavuttaa
viimein sydämeni saa
saisko se mut muuttumaan
saisko muuttumaan
Ja mun on pakko luovuttaa
väsynyt oon pakenemaan
väsynyt oon pakenemaan
Tiputa iloos
Ps. 86:3-7, Fil. 4:4-7
(säv. & san. Markus Ikonen)
Aamu valkenee, onko pakko jo lähtee,
en tahtoisi katsoa peiliin.
Silmäpussit arat kasvoillani muistuttavat
että unet jäi pariin tuntiin.
Aika mennä on ja huokaan,
kello juoksee, mä jaksais en.
Aamupalalta kesken matkaan
mieltä mustaa muille sylkien.
Voisko tän kierteen jo pysäyttää
ennen kuin jotain nyrjähtää?
Toivoa jos saa,
voisitko iloos upottaa,
että harmaan, valo selättää.
Tiputa iloos – Herra tiputa.
Tiputa iloos.
Tiputa iloos – Herra tiputa.
Tiputa iloos.
Ruuhka matelee, on niin pahaa tää jäätee,
jonka kioskilta ostin.
Bussikuskin sanat tylyt mieltä masentavat,
miksi kiroten sille kostin?
Ilta myöhä on ja huomaan,
tehtävistäni selvinnyt en.
Tärkeimmän hetken taas hukkaan,
huolta huomisesta kantaen.
Voisko tän kierteen jo pysäyttää
ennen kuin jotain nyrjähtää?
Toivoa jos saa,
voisitko iloos upottaa,
että harmaan, valo selättää.
Tiputa iloos – Herra tiputa.
Tiputa iloos.
Tiputa iloos – Herra tiputa.
Tiputa iloos.
Anna ilosi paistaa,
että muutkin sen maistaa,
kun hymyyn kääntyy suu.
En mä enää halua
elämää ilman makua,
joka ilossasi avautuu.
Tiputa iloos…
Ristin luona
1. Joh. 1:9, Matt. 11:28-29
(säv. Jukka Salminen, san. Erkki Leminen)
Ristin luona kiusatulla,
langenneella, vaivatulla
paras paikka on,
paras paikka on.
Siksi älä koskaan lähde,
älä minkään synnin tähden
ristin luota pois,
ristin luota pois.
Ristin luona ainoastaan
synnin turmelusta vastaan
voitto saatu on.
Ristin luona ainoastaan
Isä armahtavi lastaan,
rauhan julistaa,
rauhan julistaa.
Ristin luona kiusatulla
paras paikka on.
Ristin luona pohja kestää,
armo putoomasta estää
kauhun kuiluihin,
kauhun kuiluihin.
Ristin luona lepo koittaa,
toivo epätoivon voittaa,
sydän puhdistuu,
sydän puhdistuu.
Ristin luona ainoastaan
synnin turmelusta vastaan
voitto saatu on.
Ristin luona ainoastaan
Isä armahtavi lastaan,
rauhan julistaa,
rauhan julistaa.
Ristin luona kiusatulla
paras paikka on.
Koditon
Jes. 1:18, Luuk. 14:15-24, Joh. 14:1-4
(säv. & san. Edwin Engelsvuo)
Saat tulla surusi kanssa,
saat tuoda ilosikin.
Saat olla rikki ja arka,
saat olla sokeakin.
Saat tulla väärältä tieltä,
saat tulla ontuen,
kun huusit kipujas sieltä,
Hän tiesi jokaisen.
On jo myöhä,
on jo hämärää.
Tule, jää.
Saat tuoda pimeän mielen,
ja kivisydämen,
valheellisen kielen
ja sielun syntisen.
On vielä talossa tilaa,
paikkasi tyhjänä on.
Saat tulla, olla ja elää,
et olekaan koditon.
On jo myöhä,
on jo hämärää.
Tule, jää.
Pro Fide
Pro Fide:
Jarkko Ikonen – rummut
Lauri Heimonen – basso
Markus Ikonen – kitara, taustalaulu
Ossi Mäki-Reini – laulu, kitara
Tuomo Komonen – koskettimet, taustalaulu
Tuotanto, äänitys, ohjelmointi ja miksaus: Henrik Sirelä
Masterointi: Henkka Niemistö
Kannet: Sakari Nordman
Valokuvat: Taina Renkola