PRO FIDEN TARINA
Kaikki alkoi aikoinaan Turusta, kun kolme nuorta miestä, kavereita tietysti, veljekset Matti ja Tuomo Vanhanen sekä Hannu Nyman kävivät kuulemassa nuorta Mynämäkeläistä kitarayhtyettä. Pro Fiden matka alkaa siis Mynämäeltä, seurakunnan nuortenillassa esiintyneen kitarayhtyeen herättämästä oivalluksesta. Tai ei oikeastaan Mynämäeltä, vaan jostakin sen ja Turun väliltä, matkalta, tien päältä. Kenen ajatus alunperin oli, sitä ei kukaan enää muista…
Niin se sitten alkoi. Ihan itsestään, innostuksen ja kaveruussuhteitten perustalta. Mukaan tulivat Matti, Tuomo ja Seppo, Hannu “Nynny” Nyman sekä tämän partiokaveri Jouni Ilmolahti. Hannu tiesi, että Jouni on laulumiehiä, ja pyysi häntä siksi mukaan. Pro Fiden ensimmäinen kokoonpano oli valmis syksyllä 1966. Jokainen soitti akustista kitaraa ja lauloi. Ikä ei intoa pilannut: Matti oli kolmentoista, vanhin taisi olla Seppo kuudentoista ja toiset neljätoistavuotiaita.
…
Pro Fiden nykyinen kokoonpano Markus, Tuomo, Jarkko, Pete ja Ossi jatkavat bändin tarinaa samalla ihmetellen, kuinka Jumala on siunannut tätä bändiä kaikkien karikkojen ja ilojen läpi vuosikymmenet. Sama näky on saanut säilyä kirkkaana, soittaa hyvää musiikkia, jossa on iankaikkisen armon sanoma.
Pro Fiden syvintä olemusta on sen alusta asti ollut vahva sitoutuminen uskomme keskeiseen sanomaan Jeesuksesta. Se oli mukana jo aivan ensimmäisistä tilaisuuksista alkaen. Ja se oli myös yhtyeen vahva voima, kun Pro Fiden toiminta alkoi laajentua ja siirtyä muillekin areenoille.
–Hannu Nyman, mukana Pro Fidessä 1966–1973
1960-luku
Suomalaisen gospelrockin ensiaskeleet
Viisi nuorta miestä päätti perustaa kitarayhtyeen ja lähti kertomaan evankeliumia musiikin keinoin. Vastaanotto oli ristiriitainen: voiko tällaisen musiikin kautta välittää kristillistä sanomaa? Yhteistyö Suomen Raamattuopiston kanssa alkoi kokouksessa, jossa eräs hallituksen jäsen totesi yhtyettä kuultuaan: ”Tällaisesta musiikista minä en pidä, mutta jos tällä tavoitetaan nuoria Kristukselle, niin tervetuloa työyhteyteen.”
1970-luku
Huikea mahdollisuus julistaa evankeliumia tuhansille
Alkuperäiset jäsenet jäivät yhtyeestä yksi kerrallaan pois, mutta toiminta jatkui. Musiikilliseksi johtajaksi tuli vuonna 1974 Juha Kela, jonka myötä tyyli muuttui progressiivisemman rockin suuntaan ja yhtyeen musiikillinen taso noteerattiin Suomen musiikkipiireissä. Tavoitteena oli kuitenkin edelleen tehdä evankelioimistyötä, ja yhtye kiersi Suomea pitäen parhaimmillaan kuusi konserttia päivässä.
1980-luku
Menetyksestä uuteen alkuun
Kahdeksankymmentäluvun piti olla jatkoa Pro Fiden menestyksekkäälle kokoonpanolle, mutta Juha Kelan kuolema auto-onnettomuudessa vuonna 1985 vaaransi yhtyeen tulevaisuuden. Pro Fide kuitenkin kokosi rivinsä, ja vuonna 1986 julkaistu Viimeiseen kaupunkiin on monien mielestä yhtyeen paras levy ja Mikko Kuustonen yhtyeen paras solisti.
1990-luku
Raudanlujaa ammattitaitoa ja määrätietoista työtä
Kelan ja Kuustosen kaltaiset yksittäiset tähdet saivat tehdä tilaa Pro Fiden historian pitkäaikaisimmalle yhtenäiselle kokoonpanolle, joka teki merkittäviä uusia aluevaltauksia suomalaisessa gospelissa. Vuonna 1995 tehty Pro Fide Live -video, joka esitettiin myös televisiossa, oli ainutlaatuinen saavutus gospelyhtyeelle. Monet muutkin gospelyhtyeet alkoivat saada valtakunnallista julkisuutta ja keikkailivat ympäri Suomea, mutta Pro Fidellä riitti silti edelleen vientiä.
2000-luku
Suuria muutoksia ja suunnan hakemista
Monien miehistövaihdosten vuosikymmen toi yhtyeelle jälleen uusia haasteita. Pro Fiden kantavana voimana toiminut rumpali Jukka Niemelä lähti yhtyeestä vuonna 2005, ja myös keikkojen määrä väheni merkittävästi vuosikymmenen aikana. Aika oli muuttunut, eikä Pro Fide ollut enää yksi suurista vaan yksi muiden joukossa. Näky oli kuitenkin ennallaan, ja miehistönvaihdoksista huolimatta yhtye jatkoi eteenpäin.
Painia bussin hytissä, ajelua yöllä kuutamon valossa, polttoainejärjestelmän ilmaamista dieselin loputtua. Kirkkoja, jumppasaleja, luokkia, seurakuntataloja, toreja, varuskuntia, vankiloita ja konserttisaleja. Kiertäminen opetti soittamaan, puhumaan ja kohtaamaan ihmisiä, ja synnytti syvää ystävyyttä toisten soittajien ja seurakunnan työntekijöiden kanssa. Maantiede tuli tutuksi, kuten myös seurakuntien leirikeskukset. Olen etuoikeutettu saadessani kuulua tähän hienoon porukkaan, jota kutsutaan nimellä Pro Fide.
–Hessu Kärhä, mukana Pro Fidessä 1988–2012
2010-luku
Uuden sukupolven Pro Fide jatkaa työtä uskon puolesta
Pro Fiden pitkäaikaisimman solistin Heikki Kärhän jäätyä pois vuonna 2012 on yhtyeen historiassa ensimmäistä kertaa tilanne, että kukaan sen jäsenistä ei ollut vielä edes syntynyt silloin, kun se perustettiin. Nelisen vuotta vanha kokoonpano tuntee yhtyeen historian, mutta menee eteenpäin ennakkoluulottomasti ja omia polkujaan seuraten. Taustajärjestönä on edelleen Suomen Raamattuopisto ja muuttumattomana on säilynyt myös yhtyeen työnäky. Jeesus on Herra! Vielä tänäänkin, viidenkymmenen vuoden jälkeen.
AIKAJANA
LAULU
Ossi Mäki-Reini (2012–)
Heikki Kärhä (1988–2012)
Mikko Kuustonen (1979–1988)
Tauno Teeri (1977–1982)
Pertti Kallio (1975–1977)
Hannu Domke (1972–1978)
Matti Vanhanen (1966–1974)
Jouni Ilmolahti (1966–1971)
KITARA
Markus Ikonen (2007–)
Jukka Ikonen (1988–2007)
Eero Ainesmaa (1985–1988)
Markku Mattila (1984–1985)
Hannu Kaukonen (1979–1984)
Markku Mattila (1975–1978)
Tuomo Vanhanen (1966–1974)
Seppo Vanhanen (1966–1973)
BASSO
Lauri Heimonen (2020–)
Petri Repo (1994–2020)
Jaakko Jussila (1990–1994)
Pertti Gustavsson (1986–1990)
Olavi Haapamäki (1985–1986)
Hannu Domke (1984–1985)
Risto Rautiainen (1979–1984)
Pauli Tuohioja (1971–1979)
Hannu Nyman (1966–1971)
RUMMUT
Jarkko Ikonen (2012–)
Antti Kokko (2005–2012)
Jukka Niemelä (1985–2005)
Jukka Bonsdorff (1973–1985)
Hannu Domke (1972–1974)
Matti Vanhanen (1968–1972)
KOSKETTIMET
Tuomo Komonen (2005–)
Antti Nieminen (2002–2005)
Leevi Helo (1993–2003)
Jussi Aaltonen (1989–1993)
Jouko Kantola (1985–1989)
Juha Kela (1974–1985)
Hannu Nyman (1971–1973)
MUUT INSTRUMENTIT
Trumpetti
Pertti Tolonen (1973–1977)
Pasuuna
Leo Glad (1972–1977)
MIKSAUS
Matti Punkeri (2003–2020)
Harri Roitto (2000–2003)
Pasi Bom (1994–2002)
Veli Eronen (1989–1995)
Mika Syväniemi (1988–1989)
Jukka Ikonen (1985–1988)
Jukka Niemelä (1983–1985)
Heikki Haataja (1968–1983)