Piilota

Viimeiseen kaupunkiin

Julkaistu 1986
(Oy Finngospel Ab, Helsinki)

Pro Fide

Jouko (Jokke) Kantola: kosketinsoittimet, stemmat
Eero (Eppu) Ainesmaa: kitara
Pertti Gustavsson: basso
Jukka Niemelä: rummut
Mikko Kuustonen: laulu, huuliharppu ja stemmat

Vierailijat:
Olli Haavisto: dobro
Sonny Heinilä: saxofoni

Kappaleet

Sivu A = 21:28

 

  1. Nämä seinät 3:14
    Mikko Kuustonen
  2. Merimiehen painajainen 4:13
    Eero Ainesmaa
  3. Ajan henki 2:47
    Mikko Kuustonen
  4. Barabbaan laulu 4:28
    Mikko Kuustonen
  5. Ja sinä elät 2:43
    Mikko Kuustonen
  6. Sinua tarvitsen 5:02
    Eero Ainesmaa

 

 

Sivu B = 21:26

 

  1. Ajokoirat 3:22
    Eero Ainesmaa, Pekka Hiltunen / E. Ainesmaa
  2. Sinä sanoit 3:28
    Eero Ainesmaa
  3. Sanat elämän 4:43
    Mikko Kuustonen
  4. Silloin kun 2:01
    Eero Ainesmaa, Jes. 55:6
  5. Viimeiseen kaupunkiin 3:31
    Mikko Kuustonen
  6. Hän lupasi sen 5:21
    Eero Ainesmaa

 

Kaikki sovitukset Pro Fide



Sanat


Nämä seinät

nämä seinät kuin muuri kohoaa
ootin että kasvaisin
ja ulos näkisin

ja turhaan sain kiveen tuijottaa
en osannut ees oottaa
ovea tai ikkunaa

nämä seinät –
nämä sieluni likaiset seinät

nämä seinät niitä peittää yritin
kuvat kauniit valitsin
seinät pysyi kuitenkin

ja tiesin tämän huoneen tappavan
jonkun täytyy tulla
ketä odotan

nämä seinät –
nämä sieluni likaiset seinät

nämä seinät niihin nyrkit murskasin
ja kun viimein lopetin
joku hiljaa kolkutti

sinä saavuit tähän tyhjään huoneeseen
ja muuriin likaiseen
jäi portti valkeuteen

 


Merimiehen painajainen

laivat nousee toisiaan vastaan
hämärässä satama-altaan
muutama aalto kylkiin hakkaa
aallonmurtajan takaa
kaupungin humu kantautuu
ei niitä kapakoista erota
ei ole vaikea huomata että
jotakin on vialla

niiden pitäisi olla merellä
niiden pitäisi seilata myrskyyn
pelotta murtaa vaahtopäitä
ja kuulla hukkuvien huudot

unohtiko kapteeni kutsumuksen
unohtiko suolaisen tuulen
näkikö purseri turhaksi työn
pelottiko merimiestä yö
pelikortit lokikirjan päällä
joko kompassi katosi
meriaiheisia konsertteja
minun suruni on sanaton

niiden pitäisi olla merellä
niiden pitäisi seilata myrskyyn
pelotta murtaa vaahtopäitä
ja kuulla hukkuvien huudot

 


Ajan henki

ajan henki valheistaan juopuu
haudan huomaamatta kaivaa
rakkauskin kylmyyttä huokuu
nyt näen ihmisen taivaan

ajan henki niin kauniilta näyttää
voi miltä se kuulostaakaan
se tässä on ja se sielusi täyttää
vaikket tahtoisikaan

ja jumalan poika – hän tulee
takaisin

ajan henki kaiken kuoreen pukee
ettet suoraan sanoisi mitään
se ajatuksen jokaisen lukee
ettet uskoisi ketään

ajan henki liitot murskaa
se lapsen tappaa kohtuun
viisaus ihmisen saa naamarin hurskaan
ja taas eilinen unohtuu

ja jumalan poika – hän tulee
takaisin

tähän aikaan sinä laulusi lauloit
toiset kuulivat toiset eivät
tähän aikaan toivon viimeisen toit
ajan laulajat sen nimiinsä veivät

ja jumalan poika – hän tulee
takaisin

 


 

Barabbaan laulu

hänet nään ja alas painan pään
tahtoisin pois ja kuitenkin tähän jään
ristit nuo niin kylminä kohoaa
keskeltä kansan joka kuolemaa odottaa

miksi hän jonka kädet puhtaat on
sovittaa saa murhaajan tuomion
viattoman ajoivat kuolemaan
ja päästivät minut barabbaan

ylleni kaareutuu
varjo teloituspuun
tässäkö ties – nasaretin mies

kuninkaan sinun sanoivat olevan
kruunusi raskaan näen haavan painavan
aavistan mitä tuskasi on
kärsiä saitko vieraan kohtalon

silmäni suljen ja ruumiini ristillä nään
syvällä tiedän en ansaitse enempää
kun kasvoni nostan ja uskallan katsomaan
sinut nään – ja minä elää saan

ylleni kaareutuu
varjo teloituspuun
tässäkö ties – nasaretin mies


Ja sinä elät

miten hyvä on että siihen jäit
viereeni polvistuen
ihmettelen miten paljon näit
osasta ihmisen

kasvot kätketyt jo paljastat
kasvot muuttuneet
nuo silmät kiitokset kostuttamat
ovat elämään syttyneet

ja sinä elät
et enää sinä – vaan Kristus sinussa
sinä elät – sinä elät

kuinka kaatuivat seinät raskaimmat
seinät menneisyyden
ja murtuivat ovet ovet ahdistavat
edessä rakkauden

tässä hetkessä koko elämä
kaikki uutta on
silmien edessä elävänä
näen jumalan armon

ja sinä elät
et enää sinä – vaan Kristus sinussa


Sinua tarvitsen

olen oppinut aikani lauseita puhumaan
nyt ne ovat sanoja vaan
soi sisällä myrskynä rukous sitä patoan
olen joutunut outoon teatteriin
värivaloihin väsyin ja näytelmiin
vahtimestari näytä ovi minä katoan

nämä tiet johtaako minnekään
tämä turhuusko on matkan määränpää
minä kaadan viinin maahan
sillä minä janoan
sanoit tulleesi valoksi maailmaan
nyt tiedän mitä pimeys tarkoittaa
syksy saapuiko sieluuni jäädäkseen
minä odotan

olen kuullut ihmeitä tehdä voit
olen kuullut sinä meidät tänne loit
nyt olen valmis huutamaan
sinua tarvitsen
mitä sanasi viimeiset tarkoittaa
kaikki täytetty on sinä anteeksi saat
nyt on ainoat sanani vaan
sinua tarvitsen

taas viisaat puhuvat tuoleissaan
minä kysyn hei mulle vastatkaa
miksi totuuden ikävä taas minua kiduttaa
meistä jokainen vuorollaan noudetaan
yli virran kun meitä soudetaan
kuka vastassa on mikä toisella rannalla
odottaa

olen kuullut ihmeitä tehdä voit
olen kuullut sinä meidät tänne loit
nyt olen valmis huutamaan
sinua tarvitsen
sinä lupasit ettet heitä pois
että jokainen luoksesi tulla vois
minä tulen kuuletko sen
sinua tarvitsen


Ajokoirat

en muista koska tää alkoi
nyt vain juostava juostava on
en tiedä jaksanko iltaan asti
on takanani tämän maailman
ajokoirat
en tiedä matkani suuntaa
on edessäni pimeää
ne minut tahtovat kiinni saada
on takanani tämän maailman
ajokoirat

näin unta levosta levosta
levosta jossain
untako untako untako
oli se vain

en saa sieluuni rauhaa
ei aikaa oo levähtää
on vain päästävä päästävä
eteenpäin
on takanani tämän maailman
ajokoirat
olen väsynyt väsynyt kokonaan
tähän kilpaan kuolettavaan
ne mua oravanpyörässään
juoksuttaa
on takanani tämän maailman
ajokoirat

näin unta…

tämä juoksu on pakko juosta
tämä juoksu on uuvuttavaa
miksi kaikkeentähän suostuinkaan
on akanani tämän maailman
ajokoirat
minä löydänkö onneni maita
joihin sieluni janoaa
joku voisiko pyöräni pysäyttää
on takanani tämän maailman
ajokoirat

näin unta…

 


Sinä sanoit

kuka heittää ensimmäisen kiven
kuka nousee syyttämään
sinä sanoit
minun armossani aina kyllin on
se on joka aamu uusi

missä on purppuranpunainen
lumivalkoinen on maa
ja sinä sanoit
minun armossani aina kyllin on
se on joka aamu uusi

missä on kadotustuomio
lainrikkojan tien pää
sinä sanoit
minun armossani aina kyllin on
se on joka aamu uusi

 


Sanat elämän

edessäni arkki puhtaan valkoinen
tähän hiljaisuuteen laulun kuulen
odotan vain ja jossain tunnen sen
se on ensikosketus laulun uuden

elämäni tiedän – tunnen sanat sen
paperini tyhjä liikaa vaatii
se minkä annat – sen tarvitsen
missä voima on se sinulta saatiin

sinulla on sanat elämän
kuka voisi antaa enemmän

rakkaudeton rakkaus paljon jäädyttää
kuka enää lauluun osaa luottaa
kauniit sanat – janoon näännyttää
ne karvaan viinin kipuun juottaa

sinä olet totuus se voiman muusta vie
sanojesi lupaus tänään kantaa
sinä olet elämä – sinä olet tie
ja sinulla on jumalan valta antaa

 


Silloin kun

etsikää herraa silloin
kun hänet löytää voidaan
huutakaa häntä avuksi
kun hän läsnä on

 


Viimeiseen kaupunkiin

nämä kadut vielä mennyttä huokuu
lämmöstä sammuvan päivän
ja kun eilinen otteestaan luopuu
voit jo tuntea huomisen häivän

lasin takana ihmisen kasvot
silmät ruutua sameammat
eivät pitene kaupungin varjot
vaikka kasvoja kuluttavat

näiltä kaduilta kaipaan kotiin
kaipaan viimeiseen kaupunkiin
näiltä kaduilta kaipaan kotiin
kaipaan jumalan kaupunkiin

yhä kylmenee kivinen muuri
yhä ihminen vaikeroi
missä ennen sinun äänesi kuulin
siellä omat sanani soi

ja kehäänsä ihmisen lapsi
kiertää ja unelmoi
eikä kuitenkaan paremmaksi
totuutta muuttaa voi

näiltä kaduilta kaipaan…

tämän kaiken keskellä tunnen
sinun rakkautesi
tämän kaupungin keskellä elän
ikuisuuttasi

näillä kaduilla luojani henki
kulkee ja odottaa
ja pysäyttää viimeisenkin
hänet voidakseen pelastaa

näiltä kaduilta kaipaan…


Hän lupasi sen

väsyneet silmät
ei näe kauas
mikä väsyneet jalat
saa kävelemään?
onko liikaa pyydetty
jos levähdän vähän?

juon salattua vettä
sitä maailma ei näe
se on kallista
lahjaksi saan
se lohduttaa
ja levähdän vähän

ooo, sinä lupasit sen
ooo, sinä lupasit sen
tulkoon myrskyt
pimeyksineen
lepo minulle luonasi on

siunaus olkoon
ylläsi veljeni
hänen valonsa teitäsi
tasoittakoon
ei mikään pimeys
ole hänelle pimeää
juo salattua vettä
sitä maailma ei näe
se on kallista lahjaksi saat
se lohduttaa levähdä vähän

ooo, hän lupasi sen
ooo, Jeesus lupasi sen
tulkoot myrskyt
pimeyksineen
lepo sinulle luonaan on

Pro Fide

Jouko (Jokke) Kantola: kosketinsoittimet, stemmat
Eero (Eppu) Ainesmaa: kitara
Pertti Gustavsson: basso
Jukka Niemelä: rummut
Mikko Kuustonen: laulu, huuliharppu ja stemmat

Vierailijat:
Olli Haavisto: dobro
Sonny Heinilä: saxofoni