Piilota

Tupla

Julkaistu 1983
(Oy Finngospel Ab, Helsinki)

Pro Fide

Mikko Kuustonen: laulu, akustinen kitara ja huuliharppu
Risto Rautiainen: basso ja taustalaulu
Jukka Bonsdorff: rummut
Juha Kela: kosketinsoittimet
Hannu Kaukonen: kitarat

Kappaleet

Sivu A = 17:00

 

  1. Rauhaa! 3:24
    M. Kuustonen
  2. Laulu ihmisestä I/Adam 3:20
    J. Kela
  3. Laulu ihmisestä II/Harmaa huone 3:01
    H. Kaukonen – J. Kela
  4. Etsikää Herraa 3:34
    R. Rautiainen
  5. Hänen poikansa riittää 3:30
    M. Kuustonen

 

Sivu B = 16:52

 

  1. Sun ei tarvitse 2:09
    R. Rautiainen
  2. Oodi 2:57
    R. Rautiainen
  3. Lähtö 3:45
    J. Kela
  4. Ristin alla 4:22
    M. Kuustonen
  5. Tässä kiitokseni 3:25
    H. Kaukonen – M. Kuustonen

 

Sivu C = 16:58

 

  1. Hän oli juuri pelastunut 1:55
    D. Kerner – J. Kela
  2. Sivullinen 4:05
    J. Kela
  3. Oudon miehen saarna 2:57
    H. Kaukonen – J. Kela
  4. Tulkaa 3:38
    R. Rautiainen
  5. Tarua vai totta 4:11
    H. Kaukonen – R. Rautiainen

 

Sivu D = 17:05

 

  1. Matkalla tutkimattomaan 3:36
    R. Rautiainen
  2. Uutta elämää 2:53
    R. Rautiainen
  3. Silta 3:52
    M. Kuustonen
  4. Juokse lapsonen juokse 3:08
    J. Kela
  5. Kunnia Jumalalle 3:14
    R. Rautiainen

 

Sovitukset: Säveltäjä / Pro Fide paitsi B4 ja D5 / J. Kela



Sanat


Rauhaa!

Kaupungilla näin kulkueen
ne kylttiensä takaa huusi ihmisille
Uskokaa parempaan huomiseen
Jotain jättäkää lapsille

Ja ne sodan julistivat sotaa vastaan
tuomion vaativat päättäjille
Mutta johtajatko ainoastaan
joutuvat vihasta tilille

Rauhaa
huudat turhaan
jos sydän on täynnä vihaa ja tuskaa
Rauhaa
voisit rakentaa
jos et sisälläsi sotisi Jumalaa vastaan

Jos jotain tahdot tehdä huomiselle
tee itsessäsi tilaa rakkaudelle
Tässä on todellinen tulevaisuus
antakaa Jumalalle mahdollisuus

Maailma hätäänsä itkee
on kipeitä virheet eilisen
Ja vaikka tuskan se tuntee
suolaa haavoihin syytää huominen

Sodat ne sytyttää itsekkyys
se joka kytee sisällä jokaisen
Sairaus yhteinen on omahyväisyys
eikä paranna ihmistä ihminen

Rauhaa…


Laulu ihmisestä I/Adam

Sä olet kuullut hirmutöistä natsien
ja luet uutisia rikoksista sotilasjunttien
Ja sä tiedät että politiikassa suurvaltojen
ei paljon paina itku nälkäisten lapsien

Mutta totuus joka raastaa
on paras peittää alle nimilappujen
Sillä kaikkea maailman saastaa
pitää yllä ihminen

Ei jalat rautasaappaissa
olleet natsin vaan ihmisen
Ja sormi liipasimella
on aina sormi ihmisen
Näet koneistot jotka riistää
näet samalla ihmisen
Se joka ihmisoikeudet kiistää
on ääni, ääni ihmisen

Niin totuus joka raastaa…

Meidän nimemme on ihminen
jaamme vamman yhteisen
Meissä sama pahuus ilmenee
vain mittakaava vaihtelee
Ja vaikka eteenpäin me käymme
toinen toistamme syyttäen
Niin koiranunta nukkuu hitler
sisimmässä jokaisen

Minun nimeni on ihminen
ja mä apua tarvitsen
Sillä Jumala sanoo Sanassaan
että minä olen syyllinen


Laulu ihmisestä II/Harmaa huone

Istun huoneessain
tuska seuranain
Näen harmaan seinän
kasvot käsiin peitän
Kuinka kauan tätä kestän

Itse kuitenkin
oven lukitsin
Niinkuin oisi varas
ollut Paimen paras
joka sisään pyysi tulla

Oveen kolkuttaa
Jeesus turhaan saa
Lipaston ja sohvan
oven eteen nostan
Silti pyydän: ethän lakkaa


Etsikää Herraa

Etsikää Herraa
niin te saatte elää
Etsikää Herraa
niin te saatte elää
Kolkuttakaa niin teille avataan

Etsikää Herraa
niin te saatte löytää
Etsikää Herraa
niin te saatte löytää
Kolkuttakaa niin teille avataan

Sillä jokainen anova saa
ja jokainen etsivä löytää tien


Hänen Poikansa riittää

Oli mies joka eli erilaisen elämän
Hän oli puhdas Hän oli täydellinen
Ja niin sanottiin tuo mies on jotain enemmän
ei voi elää noin tavallinen ihminen

Ei viisautensa jäänyt pelkkiin sanoihin
teoissaan Hän eli rakkauden
Sanoma taivaallinen oli lääke haavoihin
missä tahansa kulki Hän toi vapauden

Ja tänään Jumala sanoo
Tuon miehen elämä riittää
Jos siinä on tarpeeksi Herralle
se riittää meillekin

Eivät ihmiset Häntä voineet ymmärtää
tuo mies puhui totta ja se liikaa on
Viisaat päättivät Hänet täytyy hiljentää
jotain täytyy tehdä Hän ei ole vaaraton

Niin mies viaton hautaan tuomittiin
tähän tuomioon jokainen on syyllinen
Meidän tähtemme Hänet ristiinnaulittiin
Hän kantoi kaiken mihin kaatui ihminen

Ja tänään Jumala sanoo
Tuon miehen kuolema riittää
Jos siinä on tarpeeksi Herralle
se riittää meillekin

Niin Jumala sanoo
Hänen Poikansa riittää
Siinä on tarpeeksi Herralle
se riittää meillekin


Sun ei tarvitse

Sun ei tarvitse mennä parturiin
eikä laittaa nutturalle tukkaa
Sun ei tarvitse mennä vaatepuotiin
eikä farkkuja mustaan pukuun vaihtaa

Vaan kun kuulemaasi et voi unohtaa
ja sanat sisimmässäs polttaa
Älä palavaa kaupunkia käänny katsomaan
vaan anna totuuden sua johtaa

Sun ei tarvitse mennä luostariin
eikä lähteä papiksi lukemaan
Sun ei tarvitse mennä samaan muottiin
mihin monia turhaan laitetaan

Sun ei tarvitse yrittää olla mitään
mitä et olisi kuitenkaan
Sun ei tarvitse pipoa kiristää
eikä omaa tyyliäsi vaihtaa


Lähtö

Olen pakannut jo laukut
mua lähtö odottaa
Silti vielä kerran
mä tahdon tarkastaa
Mitä jälkeeni mun jää
kun ovi sulkeutuu
ja yötä kohti matka
suuntautuu

Katson tyhjään huoneeseen
ja alan ymmärtää
Se on vain tyhjä huone
eikä mitään enempää
Ei ole mulla mitään
ei ole ollutkaan
Yön ääni mulle kertoo
totuuttaan, ja nyt

voin yksinäisyyttäni
melkein kädellä koskettaa
Ei ole vierelläni
ketään jolle sanoa
että
mulla on paha olla

Yötä hiljaa kuuntelen
ja huomaan yllättäin
Ei ulkona se puhu
vaan minussa itsessäin
Peläten mä kysyn
kuka olenkaan
Näin lähdön eessä silmät
avataan, ja nyt

voin yksinäisyyttäni…

Olen pakannut jo laukut
mua lähtö odottaa


Ristin alla

Ristin alla Maria itki
hän eihän tahtonut poikansa kärsivän
Vaikka Jumalaan tässäkin luotti
ei pystynyt kaikkea ymmärtämään

Ja jokaisen opetuslapsen
hän kyllä tiesi myös pelkäävän
Näinkö mukana tuon kuolevan katseen
he näkisivät uskonsa sammuvan

He eivät käsittäneet Herran kuolevan
synneistä ihmiskunnan
Eivät tienneet edessään toteutuvan
Jumalan suunnitelman
Mutta kaiken he näkivät muuttuvan
Vapahtajan ylös nousevan
ja rakkauden pelon voittavan

Minä samoin pelosta itken
kun vain katson omaan heikkouteen
Epäuskoni johonkin kätken
jos en muuhun niin tekopyhyyteen

Tahtoisin alkuun uuteen
kaipaan niin aikoihin parempiin
Mutta toit tähän avuttomuuteen
ja pettyä sain omiin yrityksiin

Voin tyhjät käteni ojentaa vaan
ja katsoa Kristukseen
Eikä enää mun taistella tarvitsekaan
itse tietäni taivaaseen
Ristin alla voin ymmärtää sen
miksei aina käy niinkuin mä suunnittelen
tässä näen sen mitä tarvitsen


Tässä kiitokseni

Jään taas uudestaan
eteesi hiljaisuuteen
Ja nään kun katsomaan
rohkenen kirkkauteen
On valmiina kaikki on
ja tähän jäädä saan
Ei eihän enempää
voisi odottaa

Voin rakkauden
tuntea ensimmäisen
Voin sydämen
huomata muuttuneen
Niin peittää eilisen
uusi huominen
Saa tulevaisuuden
viimein ihminen

Sua tahdon ylistää
Sä nostit kaatuneen
Sua joka pelastaa
tahdot jokaisen
Sulle Herrani
Vapahtajani
Tässä kiitokseni


Hän oli juuri pelastunut

Silmäluomet siniset ja kynnet punaiset
farkut oli, totta kai, oikean merkkiset
Valui maskara pitkin poskia
sillä tyttö tuo itki ilosta

Hän oli juuri pelastunut
siinä itkun syy
Ilon kyyneleet toi silmiin
Vapahtajan läheisyys

Hän kertoi että vaikeaa oli tulla kokoukseen
Oven ulkopuolella hän poltti savukkeen
ja vielä kerran mietti mennäkö vai ei
Viimein tyhjyys elämän sisään hänet vei

Ja nyt hän oli pelastunut…

Silmäluomet siniset ja kynnet punaiset
farkut oli, totta kai, oikean merkkiset
Kovan ulkokuoren rakkaus Jeesuksen
oli murtanut ja luonut uuden ihmisen

Hän oli juuri pelastunut…


Sivullinen

Pyydän anteeksi jos häiritsen
sua joka makaat maassa hiljaa
ja olet, niinkuin kuollut, aivan aloillas
On ympärilläs peltoa
sä mikset korjaa viljaa
ja miksi muurahaiset juoksee kasvoillas
Ja nuo tahrat sun paidassas
ne onko ketsuppia vai verta
Mä olen utelias
ja sä merkillisen vaitelias

Sä mikset puhu mulle mitään
sä mikset ole kohtelias
Sua mulle ei ole olemassakaan
sä olet legenda
legenda jo kuollessas

Pyydän anteeksi jos häiritsen
sua joka kuulut rotuun muuhun
ethän pahastu jos sulta hiukan kyselen
Miksi jalkasi laihat on
ja miksi sormesi tunget suuhun
Sä mikset syö jos kerran olet nälkäinen
Ja sun suurista silmistäs
miksi vastaani tyhjyys vain katsoo
Mä olen utelias
ja sä merkillisen vaitelias

Sä mikset puhu mulle mitään…

Pyydän anteeksi jos häiritsen
sua joka riiput ristinpuussa
ja piikkikruunu päässäs verta vuodatat
Mulla aivan spontaanisti on
sanat arvostavat suussa
On oikein hyvä että meitä opetat
Mutta kuullakseni paremmin
sä etkö ristiltä alas astuis
Mä olen utelias
ja sä merkillisen vaitelias

Sä mikset puhu mulle mitään…


Oudon miehen saarna

Nuori nainen lapsi sylissään
merkonomi iltalenkillään
Pysähtyy, katsoo, jää kuuntelemaan
kun outo mies puistossa yltyy huutamaan

Jeesus kohta saapuu
sä oletko valmis kun
Jeesus kohta saapuu
kirkkaudessaan

On miehen yllä puku karvainen
ja vyötäisillä vyö nahkainen
Hän puistossa saarnaa: sä parannus tee
sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle

Jeesus kohta saapuu…


Tulkaa

Tulkaa kaikki maahan sortuneet
Tulkaa kaikki sairaat, väsyneet

Hän voi tuoda valon pimeyteen
Hän voi antaa rauhan sydämeen

Tulkaa kaikki turhaan etsineet
Tulkaa kaikki harhaan joutuneet

Tulkaa, katsokaa ja maistakaa
Tulkaa, iloitkaa ja riemuitkaa

Hän voi tuoda valon pimeyteen
Hän voi antaa rauhan sydämeen


Tarua vai totta

Laaksoon usva laskeutuu
seudun ylle nousee kuu
Tahtoisi jo uinahtaa
mies, vaan ei hän unta saa

Yön tähdet heijastaa
ikuisuuden hohdettaan
Vaan ei mies rauhaa saa
uusi aamu ahdistaa

Kaukaa äänet kantautuu
juhliansa jatkaa muut
Ennen häntä kaivattiin
kunnes ovet suljettiin

Yön tähdet heijastaa
ikuisuuden hohdettaan
Kaipaako päällä maan
häntä enää ainutkaan

Tuskin koskaan kurkistaa
kulkijat sillan kaiteen taa
Siellä nukkuu suojassaan
kenties viime uniaan

Yön tähdet heijastaa
ikuisuuden hohdettaan
Pian äänet taukoaa
alkaaksensa uudestaan


Matkalla tutkimattoman

Tutkimattomat rikkaudet odottaa
sitä joka oven avata haluaa
Ennennäkemättömät aarteet aukeaa
sille joka sisään käydä uskaltaa

Askel kerrallaan valkenee
vaikkei määränpäätä näy
Merkki kerrallaan kartta selkenee
sitämukaa kun matka käy
Läpi villin sademetsän
yli kuivan suola-aavikon
Läpi syvien vesien
yli karun vuoriston
Siellä jossain odottaa
kulkijaa uusi maa
Jossa markan vaivat
moninverroin korvataan

Lukemattomat vaikeudet ahdistaa
vaara tiellä vaanii uhaten kulkijaa
Ennenkokemattomat rajuilmat raivoaa
joskus kuilun reuna askeleen päässä odottaa

Leuto tuuli kuivaa matkamiehen kyyneleet
balsamia saavat kasvot ahavoituneet
Lähdevesi huuhtoo kädet tiellä tummuneet
levätä saavat jäsenet uupuneet

Askel kerrallaan…


Uutta elämää

Silmät aukeaa
uuteen maisemaan
ihminen kun kohtaa Jumalan
Eessä odottaa
uusi maailma
jollaista ei tiennyt olevan

Kauan hain kunnes löysin
unohtuneen avaimen
rakkauteen todelliseen

Korvat kuulevat
uusia sanoja
ihminen kun kohtaa Jumalan
Ja ne sanat paljastaa
salaisuuksia
joita ei voi käsittää maailma

Kauan hain…

Huulet lausuvat
uusia asioita
ihminen kun kohtaa Jumalan
Nyt voin kertoa
valtakunnasta
josta en osannut edes uneksia

Kauan hain…


Silta

Tiesin yhteyttä sieluni huutaa
johonkin korkeampaan
Ja kauan kyselin parempaa suuntaa
jäin vastausta odottamaan

Vierasta tietä kulkemaan
lähdin valoa päin
Ja pettyä sain yhä uudestaan
teiden katkenneen kun näin

Tiesin jossakin Jumala on
joka minua odottaa
Ja kuitenkin syvyys mittaamaton
meidät erottaa

Sillan halusin rakentaa
oikotien itsellein
Tahdoin tapani parantaa
siitä perustan siltaani tein

Nuo opitut rukoukset hurskaimmat
niiden varaan ryhdyin rakentamaan
Ja sanat kaikista kauneimmat
toin työtäni vahvistamaan

Varmasti parhaani yritin
uskoin haaveeni toteutuvan
Yhä uudelleen näin kuitenkin
siltani sortuvan

Pian väsyin alusta aloittamaan
turhaksi vaivani näin
En voimiini pystynyt turvautumaan
heikoksi yksin jäin

Ja niin jätin siltani tuhoutuneen
tahdoin unohtaa kaiken sen
Mutta alta haaveen raunioituneen
löysinkin vastauksen

Nyt viimein sanoman unohdetun
tiesin saaneen merkityksen
Näin sillan valmiiksi rakennetun
sillan ristin muotoisen


Juokse lapsonen juokse

Yöhön maailma peittyy
päivä katoaa
Varjot hiipivät kohti
paha vallan saa

Juokse lapsonen juokse
koeta kiiruhtaa
Pelko seuraa kannoillas

Kasvot valoa loistaa
gurut nyökkäilee
Mutta naamion alla
peto hymyilee

Juokse lapsonen juokse
pakoon kiiruhda
Etsi jotain parempaa

Ohi verisen ristin
miksi vielä sä käyt
Jätä painajaisunet
hylkää yölliset näyt

Juokse lapsonen juokse
turvaan kiiruhda
Jumala sua rakastaa


Kunnia Jumalalle

Kaiken jättää saan
käteen korkeimpaan
Hän voi johdattaa
tietä oikeaa

Kiitos ja kunnia
Jumalalle
Kaikkivaltiaalle
Kuninkaalle

Hetken kerrallaan
saan Hänen armostaan
Hän mua rakastaa
kuin isä lapsiaan

Kiitos ja kunnia…

Kerran aukeaa
portit taivaan maan
Niistä käydä saan
luo Isän Jumalan

Kiitos ja kunnia…

Pro Fide

Mikko Kuustonen: laulu, akustinen kitara ja huuliharppu
Risto Rautiainen: basso ja taustalaulu
Jukka Bonsdorff: rummut
Juha Kela: kosketinsoittimet
Hannu Kaukonen: kitarat