Tarina

Sanat

Mahdollisuus

koivusta syksyn tullen
kaikki lehdet putoaa
myös maailmasta
kaikki kaunis katoaa

pilvet peittää taivaan
kuu ja tähdet himmenee
ihmisen sydän
ilman rakkautta kylmenee

vielä valo loistaa
se kaiken kauniiksi saa
tuuli lintujen äänet toistaa
vielä mahdollisuus annetaan

pilvien takaa valo heijastuu
maasta varjot pakenee
Sanastasi risti nousee
joka siihen katsoo, pelastuu

kiitollinen sydän
puoleesi ojentuu
nimestäsi saan voiman elää
taas puihin lehdet avautuu

Piilossa

oletko koskaan halunnut
vajota maan alle
vetää peiton korvillesi
hautautua pimeään

verhot eteen ikkunan
ei valo läpi pääse
pitäytyä piilossa
turvassa katseilta

pimeään huoneeseen
valo viiltää jakauksen
päähäsi peiton alle
paljastaen tilanteen

voit mielestäsi olla
kateissa kaikelta
et missään kuitenkaan
ole Jumalalta kadoksissa

Jeesus näkee sydämeen
tuntee tietää tarkalleen
kutsuu sinua tulemaan
tänään alkamaan uudestaan

Pelko

oletko jo liian kaukana
pöydälleni kadonnut?
Sinut ehdinkö hukata
vaikka en vielä tuntenut

olin Sinusta kuullut
hyvä Paimen ihmisten
puolestani kuollut
en sitä uskonut vaikka tiesin sen

Sinä pysäytit minut
pelkooni pakenin
rakkautesi syvyyden
näytit minulle kun lankesin

en tahtonut
omastani luopua
otit minut kiinni, sanoit:
tule ja seuraa Minua

kutsusi ohitin
keskellä kaiken kuitenkin
lohdutustasi kaipasin

minä ihmettelen mikä on ihminen
että häntä muistat
silti ihmettelen mikä on ihminen
Kotiin tahdot kadonneen

Pieni paha sydän

löysin sisältäni pienen
pahan sydämen
itsekkyyden
ylpeyden siemenen

on minulla mieli musta
täynnä luopumusta
kuinka voisinkaan
Sinua rakastaa

en ole valmis kuolemaan
pahuuttani sovittamaan
tiedän vääryyden
ansaitsen rangaistuksen

syyllisyyden raskas lasti
on vaivannut siitä asti
kun sain kuulla oikeudesta
joka minutkin kerran kohtaa

en ole valmis kuolemaan
pahuuttani sovittamaan
tiedän vääryyden
ansaitsen rangaistuksen
mutta Sinä teit sen jo!

Ankkurin köysi

Minä pidän ankkurin köydestä kiinni
väsyneenä tartun uudelleen
vajoan surullisiin tunnelmiini
köyden päätä näen sateen huuhdelleen

En näe näillä silmilläni muuta
kuin köyden pään niin mustuneen
toinen pää on kauempana kuuta
takana tähtisumun huurtuneen

Ei kaikki tähän jää
vielä nousee kurjan pää
vielä kuulen äänen hyvän
näen tyrskyjen tyyntyvän

Minua odotetaan
minua odotetaan

On niin nöyryyttävää nähdä tulvan
vievän paljon turhaa mukanaan
silti jotain jää
kallion oikean se aari aarilta paljastaa

Sille rakennan käsin likaantunein
köyden sidoit sydämeen
ei se irti pääse se katkea ei
se on ainut toivo langenneen

Ei kaikki tähän jää
vielä nousee kurjan pää
vielä kuulen äänen hyvän
näen tyrskyjen tyyntyvän

Minua odotetaan
minua odotetaan
sinua odotetaan

Kukkaro

sataa ajat menemään
se mieltä hetken keventää
kaipaatko sinne minne autosi vie
kajoon ilta-auringon

vaikka saisit rahaa
ei onni siitä levene
ajat hienolla autolla
se vähän merkitsee perheelle

saavuttamaton
on onni elämän helpon
saavuttamaton
on onni elämän helpon
saavuttamaton
– joka elää välissä kukkaron

kahleita jalkoihin
laittaa helppo elämä
vaikeuksien keskellä
on helppo pitää kuorma keveänä

saavuttamaton…

mistä sen rikkauden saa
ei kai mistään sä luulet vaan
armo on aurinko ja aarre
rikkaus jää rajan taakse

saavuttamaton…

Elämän kahleet

ei se mitään
kai sitä joskus itkee virheitään
ei kai haittaa
kun tyhmyydestä sakotetaan

liian usein
pää on syypää ja ruumis kärsii
uudestaan ja uudestaan joku kulkee mustissaan

matalaan sukeltaa
murheet on sinne helppo hukuttaa
ojasta allikkoon
kaikin voimin tavoittaa

askel kerrallaan
vajoaa jalan alta maa
vankina kahleissa ei pysty itseään auttamaan

keskimmäisen ristin mies
maksoit kalliisti
annoit itsesi lunnaiksi

maksettuna velka suurin
tie auki taivaaseen
mikset tarttuisi Vapauteen?

Kallista

on niin hauska matkustaa
ilman määränpäätä kulkea vaan
olen kuullut etsijä palkitaan
en kai osaa löytää – mä etsin vaan

kallista ostaa
kallista hankkia
rahat ei riitä
se on mahdotonta

mä en ymmärrä
ei viisaatkaan
ne ei osaa neuvoa
mistä sen saa

en ilmaiseksi ota
jos annetaan
oikeuden mukaanhan
kaikki maksetaan

kallista ostaa
kallista hankkia
rahat ei riitä
se on mahdotonta

ilmainen on halpa
olen luullut niin
kuuluuko tääkin
niihin valheisiin

mutta hauska on kulkea
hauska matkustaa
ilman määränpäätä
kulkea vaan

kallista ostaa…

Jos

jos olisin hiljaa aivan
puhumatta laisinkaan
suurella persoonalla
saisinko sut muuttumaan

jos tilaisuuden tullen
muurin lailla vaikenen
mykkäkoulun opettajana
tai jotenkin kieroillen

Sana satuttaa, ajaa umpikujaan
Sana paljastaa, omat yritykset katoaa
sinut riisutaan itsestäsi luopumaan
Sana opettaa Totuuteen luottamaan

jos vielä hetken pienen
saisin loistaa lavalla
ottaisitko siitä kiinni
tavalla tai toisella

Kaikki tämä

Kaikki tämä samea vesi
joka saartaa minua
tämä etsiminen kipeä ja vaikea
Koko tämä etäisyys
ihmisestä toiseen
sydän lyö kaipaa taas

Tuuli vie meitä paikasta toiseen
maasta maahan
saarelta saarelle
mikä on totuus

En sano sitä ääneen
ettei minuakin jätetä
sinne mitä eniten pelkään – yksin
kaikki sitä piilottaa
eri verhojen varjoon
sitä ettei turha riitä

Puhutaan puhutaan
ja väistellään
nämä vaatteet suojelee
silti tiedän
minä näen nyt enemmän
sieluntaulu etsii tekijää

Koditon

Saat tulla surusi kanssa
saat tuoda ilosikin
Saat olla rikki ja arka
saat olla sokeakin

Saat tulla väärältä tieltä
saat tulla ontuen
kun huusit kipuja sieltä
Hän tiesi jokaisen

On jo myöhä
on jo hämärää
Tule, jää

Saat tuoda pimeän mielen
ja kivisydämen
valheellisen kielen
ja sielun syntisen

On vielä talossa tilaa
kirjassa nimesi on
Saat tulla, olla ja elää
et olekaan koditon

On jo myöhä
on jo hämärää
Tule, jää

Tarina

virsi kaunis kaikuu
kiviseinät kuulee sen
hän astuu tyhjään saliin
täyttää penkin viimeisen

nuorukainen
ei vielä aikuinen
syvyyteen sukeltaa
ajatuksiinsa hukkuen

liian monta kertaa
joutui pettymään
yksin väsyi
puhaltamaan kipinään

hän kaipaa jotain parempaa
piilopaikkaa maailmastaan

luottaen
Luojansa lupaukseen:
“joka luokseen tulee
en heitä pimeyteen”

nuorukainen
ei vielä aikuinen
alttarille polvistuu
Jeesukseen turvaten

pyyhkii poskeltaan
ilonkyyneleen
on Paimen löytänyt
yhden kadonneen

hän kaipaa toiseen maailmaan
taivaaseen, varjojen taa

Unissakävelijä

on ilta tullut taas
käyn nukkumaan
kun käteni ristin
niin muistan rukoilla

asiat jotka erottaa
minut massasta
uskon Jeesukseen
ja kävelen unissa

vaikka en näe näkyjä
enkä kuule outoja ääniä
tiedän sen: Jeesus tulee takaisin

toisia se ahdistaa
kun paha palkitaan
ansionsa mukaan
sille maksetaan

voin lohduttaa
sinua jos pelottaa
voit Hänet oppia
tuntemaan

vaikka en näe näkyjä
enkä kuule outoja ääniä
tiedän: kanssa Jeesuksen
pääsee taivaaseen

Merkki

et sääliä saanut
Sinua vain pilkattiin
halveksittuna häpeään
yksin jäit kärsimään

elävältä puuhun
alastomana naulattiin
syytön verta vuotaen
Sinut piikeillä kruunattiin

Sinun haavojesi tähden
saan oikeuden elämään
oman tunnon rauhan
tyynyn johon painaa pään

synnin rangaistukseen
me saimme sijaisen
ristille hylättynä
merkiksi rakkauden

Sinun haavojesi tähden
saan oikeuden elämään
oman tunnon rauhan
tyynyn johon painaa pään